Uusi opetussuunnitelma innostaa opettajat ja oppilaat

Artikkeli / 4.9.2019

Sari Kähkönen työskentelee kehittäjäopettajana tuhannen oppilaan Salpakankaan koulussa Hollolassa.

Vuodesta 2016 käyttöön otettu opetussuunnitelma virkistää kouluympäristöä haastamalla sekä oppilaat että opettajat entistä tiiviimpään yhteistyöhön. Siitä osalliseksi pääsevät myös vanhemmat ja paikalliset yritykset ja yhteisöt. Toimivat tilat varmistavat, että opetussuunnitelma pääsee toteutumaan parhaalla mahdollisella tavalla ja viihtyvyys koulussa kasvaa.

Kaukana ovat ne päivät, jolloin koulussa istuttiin hiljaa paikallaan pulpetissa, opettajan pitäessä kalvosulkeisia. Nykyisin koulutyöskentely suunnitellaan niin, että oppiminen tapahtuu luontevasti vuorovaikutuksessa toisten oppilaiden, aikuisten tai erilaisten ympäristöjen kanssa. Se voi olla toiminnallista, sähköistä tai taiteellista mutta kuitenkin aina mahdollisimman paljon oppilasta aktivoivaa. Vaikka opetusvälineinä ovatkin nykyaikaiset digilaitteet, ei esimerkiksi lukemisen tärkeys ja perinteinen ainejakoinen opiskelu ole kokonaan kadonnut. Esimerkkinä sisällön muuttumisesta on myös se, että kaunokirjoituksen sijaan kymmensormijärjestelmää opetellaan ensimmäisistä luokista lähtien.

Jatkuvaa kehittymistä

Hallituksen Uusi peruskoulu -ohjelma pyrkii varmistamaan, että koulut kehittyvät koko ajan. Se näkyy esimerkiksi lisääntyvänä yhteisopettajuutena, mikä tarkoittaa opettajien eriasteista yhteistyötä sekä suunnittelussa että opetuksen järjestämisessä.

Kehittäjäopettaja Sari Kähkönen Hollolasta hallitsee uuden opetussuunnitelman ja sen nyanssit työnsä puolesta vahvasti. Hän kertoo, että käytännössä muutokset ovat näkyneet oppilaiden ja opettajien innostuneisuutena. Koulussa viihdytään entistä paremmin, olipa se sitten oppimisympäristö tai työpaikka.

– Olen nähnyt ihania tarinoita käytännössä, kuinka esimerkiksi eläkeikää lähestyvä opettaja innostuu työstään aivan uudella tavalla. Ne opettajat, jotka ovat sitoutuneet yhteisopettajuuteen ottavat vastaan avoimesti uusia ideoita ja kehittävät työtään nopeasti opetussuunnitelman mukaiseksi.

Muunneltavuus on tärkeää

Nykyaikaisen koulun tilat ovat muunneltavia. Niistä voi joustavasti tehdä pienempiä ryhmätyötiloja tai avata ne isommalle lapsiryhmälle. Erityisasemassa Kähkönen näkee tilojen kalusteet, joita siirtelemällä tilaa voi muokata ryhmän tarpeiden mukaan.

– Yhteistyö tarkoittaa avoimuutta ja tämä näkyy myös tiloissa – tilojenkin täytyy olla avoimia, jotta yhteistyö mahdollistuu, Kähkönen painottaa.

Vanhan mallisessa koulurakennuksessa, jossa on pitkät käytävät ja suljetut luokkatilat, on haastavaa tehdä avointa yhteistyötä.

Viihtyisyyteen täytyy Kähkösen mukaan panostaa, sillä se parantaa oppimistuloksia. Myös äänen hallitseminen on tärkeä haaste, sillä lasten ja nuorten välinen dialogi ei aina ole hiljaista – silti metelin taso pitäisi pysyä kohtuullisena ja kaiuttomana.

Yksilöllisyys korostuu opetuksen lisäksi myös tilojen tarpeissa

Oppilaiden osallistaminen tarkoittaa väistämättä myös oppilaan oman vastuun lisääntymistä. Oppilaat saavat opettajan ohjaamana itse arvioida miten he haluavat työskennellä ja kuinka paljon opettajan tukea he siinä tarvitsevat.

Lisäksi yksilöllisyys tarkoittaa oppimisen oikea-aikaisuutta sekä oppilaiden mielenkiinnon kohteiden huomioimista. Tällainen avoin dialogi opettamisessa parantaa opettajan oppilaantuntemusta ja lisää opetuksen laatua.

Lapsista vain pieni joukko on heitä, jotka eivät ohjaudu itse tai häiritsevät toisten oppimista mikäli aikuinen ei ohjaa heidän toimintaansa. Usein juuri tällaiset lapset hyötyvät opiskelussaan pienryhmätiloista, joissa esimerkiksi erityisopettaja voi olla työskentelemässä heidän kanssaan. Uuden koulurakennuksen suunnittelussa nämä asiat on hyvä huomioida. Suuretkin koulut saadaan suunniteltua siten, ettei koulu tunnu isolta. Siihen päästään soluajattelulla; iso koulu rakentuu pienemmistä yksiköistä, mikä näkyy esimerkiksi useina erillisinä välituntipihoina. Uudistushenkisenä opettajana Kähkönen arvostaa ennen kaikkea muunneltavia tiloja.

Uudenlaiseen koulurakennukseen siirtymisessä on tärkeää järjestää henkilökunnalle perehdytystä ja koulutusta. Tässä keskeisiä asioita ovat erilaiset yhteisopettajuuden mallit ja joustava tilojen käyttö.

Asiantuntija tietää miten katsoa tilojen käyttöä myös tulevaisuuden tarpeisiin. Odotukset peruskoulua kohtaan muuttuvat yhteiskunnan muuttuessa ja tila kestää aikaa paremmin, jos muutoksia ennakoidaan rakennusta suunniteltaessa.

Liikkuminen on tärkeää

Suomalaisten lasten liikkumattomuus on myös ollut yksi hallituksen huolenaiheista. Siksi on lanseerattu termi Liikkuva koulu, jonka tavoitteena on tehdä lasten liikuttamisesta prioriteetti, ei vain välitunneilla vaan myös oppitunneilla.

Nykyaikaisessa koulussa tämä otetaan huomioon pihasuunnittelussa, jolloin tilaa on tarpeeksi ja pihan kalustus on ryhmitelty oikein.

– Kaikki eivät rakasta jalkapallon pelaamista, joten pihalta täytyy löytyä sopivat mahdollisuudet monenlaiseen toimintaan. Myös turvallisuus on tärkeää, kenenkään ei pitäisi pelätä päähän lentävää palloa kentän ulkopuolella.

Ulkotilat ovat myös sisätilojen jatke opiskelussa. Kaikessa opiskelussa on tavoitteena työskennellä fyysisesti myös luokkatilan ulkopuolella, esimerkiksi koulun omalla pihalla. Silloin on tärkeää, että sähköisten välineiden lataus onnistuu mutkattomasti. Katoksen ja pihakalusteiden olemassaolo monipuolistaa pihan käyttöä opiskeluun.

– Lapsille paikallaan istuminen on vastenmielistä. Ulkona opiskellessa on luontevaa liikkua opiskelun ohella ja siitä tulee helpommin toiminnallista, Kähkönen tietää.

Opettajat luovat oman arkensa

Peruskouluissa on otettu käyttöön myös osallistava johtaminen, mikä tarkoittaa mahdollisimman paljon opettajien osallistamista koulun arjen ja toimintakulttuurin kehittämiseen.

– Opettajat ottavat itse enemmän vastuuta työnsä monipuolisesta kehittämisestä ja silloin opetuksen järjestelyt vastaavat enemmän ryhmien tarpeisiin.

Koko koulua ajatellaan nykyisin myös oppivana yhteisönä.

– Ensi vuonna emme ole sama koulu kuin tänä vuonna, sillä täällä oppivat myös opettajat. Minusta se on vapauttavaa, kun ei heti tarvitse olla valmista ja saa epäonnistuakin. Opetussuunnitelman mukaisesti hyväntahtoinen ja ystävällinen ilmapiiri kannustaa kokeilemaan ja sitä kautta muuttamaan vanhentuneita käytäntöjä. Kokeilukulttuuri on siis rantautunut koulumaailmaankin, Kähkönen iloitsee.

Lue lisää Laptin palvelutilarakentamisesta.

Jaa artikkeli: